Sinä olet ihmeellinen

Psalmin 139 kirjoittaja on saanut sydämelleen seuraavat sanat, joihin on kirjattu se, kuinka ihmeellisesti meidän on luotu äidin kohdussa

(jakeet 13- 18):

Sinä loit minut sisintäni myöten,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

Minä kiitän sinua siitä,

että minut on tehty ylen ihmeellisesti.

Ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sieluni tietää sen sangen hyvin.

Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä,

kun minut salassa valmistettiin,

kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani.

Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi,

ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.

Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala,

kuinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä.

Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

Meidän aikamme on rajallinen täällä maan päällä ja Luojallamme on tieto kaikista päivistämme ollut jo ennen meidän syntymää. Eikö ole ihmeellistä, että Hänellä on myös Luojana lukuoikeus meidän sydämiimme.

Raamattu ilmoittaa useissa kohdissa siitä, kuinka Jumala tutkii meidän sydämemme ja on selvillä kaikista meidän ajatuksistamme. Emme voi mennä piiloon Jumalaa, vaikka niin ehkä kuvittelemme.

Saman psalmin, josta yllä olevat jakeet ovat, on alkupuolen jakeissa tämä Jumalan kaikkivaltius selkeästi ymmärrettävissä (Ps 139:1-12):

Herra, sinä olet minut tutkinut ja sinä tunnet minut.

Sinä tiedät, milloin minä istun ja milloin nousen, sinä ymmärrät ajatukseni kaukaa.

Polkuni ja makuusijani sinä olet vaaksalla mitannut, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

Minun kielelläni ei ole sanaakaan, jota sinä, Herra, et täysin tuntisi.

Edestä ja takaa sinä olet minut saartanut, olet laskenut kätesi päälleni.

Tämä tieto on minulle ylen ihmeellinen, niin korkea, etten voi sitä käsittää.

Minne voisin mennä sinun Henkesi ulottuvilta, minne paeta kasvojesi edestä?

Jos nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, jos tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Jos kohoaisin aamuruskon siivin ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua johtaisi, sinun oikea kätesi pitäisi minusta kiinni.

Ja vaikka sanoisin: "Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi", ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.